Tylsää töissä?

Törmäsin vastikään somekeskusteluun, jossa keskusteltiin siitä, mikä tekee työstä mielekästä. Tässä keskustelussa käytettiin ihanaa kuvausta, joka jäi mieleeni. Eräs keskusteluun osallistunut henkilö nimittäin sanoi, että työstä tekee mielekästä, jos saa hypätä hieman itseään suurempiin saappaisiin.

Tämä vastaus resonoi minussa, koska koen, että nimenomaan riittävät haasteet ja mahdollisuudet kehittyä tekevät työstä antoisaa. Jos tuntuu siltä, että työssä ei pääse hyödyntämään omia kykyjään eikä toisaalta pääse myös kehittämään itseään, töihin meno alkaa ennemmin tai myöhemmin maistua puulta. Silloin uhkaa boreout.

Töissä tylsistyminen

Boreoutin oireet ovat samankaltaiset kuin burnoutin, mutta eivät johdu liiallisesta työnteosta, vaan ennemminkin riittävien haasteiden puutteesta. Eli siis silloin tylsistyy töissä, ja alkaa tappamaan aikaansa millä tahansa käsillä olevalla tavalla. Alkaa leipääntyä.

Keskustelimme tästä juuri erään ystäväni kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että kiireiset ja haastavat tilanteet töissä ovat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin tylsistyminen. Muistan vieläkin, kun olin töissä tehtaan laadunvalvontalaboratoriossa välillä myös tuotannon seisokin aikana. Joskus sitä joutui tuijottamaan koko kahdeksan tuntia kelloa, milloin vuoro loppuisi, koska ei ollut yhtään mitään tekemistä. Se tuntui paljon rankemmalta kuin kiireiset päivät, jolloin uusia näytteitä tuli liukuhihnalla analysoitavaksi.

Toisaalta sopiva määrä tylsistymistä ruokkii luovuutta ja auttaa ratkomaan käsillä olevia ongelmia. Liika kiire ei siis ole hyvästä, mutta ei ole liika tylsistyminenkään. Mikä sitten on sopiva tilanne, ja mistä sen tietää?

Mikä avuksi?

Uskoisin, että monet työssä jaksamiseen tai viihtymiseen liittyvät pulmat pitää ratkaista avoimella keskustelulla esimiehen kanssa. Minua ainakin helpottaa, jos voin itse suunnitella työni suorittamisen rauhassa, ja tietynlainen autonomia lisää merkityksellisyyttä. Jos tuntuu, että kaikki työtehtävät vain lätkäistään työpöydälle hoidettavaksi sattumanvaraisessa järjestyksessä, työn merkityksellisyys varmasti kärsii.

Samalla voi yrittää kehittää merkityksellistä suhdetta työhönsä. Koen oman työni merkityksellisenä, koska koen, että saan käyttää omia vahvuuksiani minua isomman asian hoitamiseen. Mietimme kuitenkin päivittäin töissä, miten hoitaisimme ydinjätehuollon siten, että se on turvallista seuraavien satojen tuhansien vuosien ajan. Ehkä juuri siksi ajatus itseään suuremmista saappaista kiehtoi!

Välillä on kuitenkin myös ihan hyvä vähän kärsiä epämukavuutta. Jatkuvat ärsykkeet nykymaailmassa mahdollistavat sen, että voimme pyyhkiä tylsyyden pois hetkellä minä hyvänsä tarttumalla vaikka älypuhelimeen. Toisaalta altistamme itseämme juuri tällaisella toiminnalla tylsistymään lisää tulevaisuudessa.

Nykyinen työni vaatii monenlaisia rooleja, ja erilaisia pyyntöjä tulee työpäivän aikana vasemmalta ja oikealta. Tylsistyä ei siis oikeastaan ehdi, mutta sen sijaan välillä on pakko keskittyä, että saattaa yhden asian kerrallaan loppuun eikä tartu heti kaikkiin sateleviin pyyntöihin välittömästi (vaikka aina silloin tällöin sekin on välttämätöntä).

Olenkin yrittänyt antaa aivoilleni aikaa tehdä töitään rauhassa, ja vähentää keskittymistä häiritseviä tekijöitä. Ehkä kirjoitan tästä vielä myöhemmin lisää. Yritän kuitenkin koko ajan etsiä sopivaa tasapainoa kiireisen suorittamisen ja luovuuden välillä, sopivasti itseään suurempia saappaita.