Kiireansa

Olen viime päivinä töissä ollut taas valumassa kovaa vauhtia kohti kiireansaa ja vetämässä mukanani lähimpiä työkavereitanikin. Kiireansa on kammottava itseään ylläpitävä hullunmylly.

Tiedättekö sen, kun palaverin alussa joku kysyy kuulumisia, ja ensi töikseen alkaa puhua vain siitä, miten kiirettä on pidellyt ja kiirehtii levottomasti aiheeseen, että ehtisi hoitaa mahdollisimman monta asiaa? Se on kiireansan ylläpitämistä.

Tai kun to do -lista kasvaa, ja sitä päätyy hätäpäissään sammuttelemaan tulipaloja sieltä täältä, vaikka olisi tehnyt itselleen systemaattisen suunnitelman, miten asiat olisi järkevää hoitaa? Siellä ollaan, syvällä kiireansan syövereissä.

On tähtiin kirjoitettu, että deadlinet ja kaiken maailman hankaluudet kasaantuvat aina klustereiksi. Vielä pääsiäisen aikaan ihmettelin, miten hiljaista töissä oli. Viikkoa myöhemmin työpöydällä olikin taas kymmenen toistaan kiireellisempää keissiä ratkottavana.

Kiireansa on siitä paha, että se sokeuttaa täysin. Kun tuntuu, että aika ei riitä, sitä päätyy usein käyttämään aikaansa tehottomammin kuin normaalisti. Sitä säntäilee ympäriinsä ja tuhlaa aikaansa huonoihin toimintamalleihin. Nimenomaan kiireessä pitäisi pystyä pysähtymään, ottamaan askel taaksepäin ja tarkastelemaan eri palasten suhdetta kokonaiskuvaan.

Kiireansa on myös siitä pirullinen, että se on kuin ripuli, joka tarttuu porukassa, vie kaikilta voimat tehdä pitkäjänteistä työtä ja tahraa kaiken ikäväksi. Ei ole yhtään kiva tehdä töitä, jos pitää koko ajan pelätä, milloin on paskat housuissa.

Ajan hengen mukaisesti on siis hyvä huolehtia hygieniasta ja estää kiireansan leviäminen työporukassa. Minä ainakin aion tällä viikolla kiinnittää tähän erityistä huomiota. Jos asiat tuntuvat leviävän käsiin, hengähdän ja otan askeleen taaksepäin. Kuuntelen muiden näkemyksiä rauhassa, ja mietin, mikä on tärkeintä hoitaa ensimmäiseksi. Mitkä asiat tukevat toisiaan ja kannattaa siksi hoitaa yhdessä? Minkä voi huolettaa jättää myöhempien aikojen ratoksi? 

Ja mikä tärkeintä, raivaan kalenteriini häiriötöntä työaikaa kehittämään prosessejamme siten, että pahimmilta hullunmyllyiltä voitaisiin tulevaisuudessa välttyä. Aivan, juuri ne hommat, jotka "pitäisi miettiä jossain vaiheessa paremmin".

Rauhaisaa työviikkoa!