Vastuullisuus ja vastuunotto

Olen seurannut mielenkiinnolla Finnwatchin Outokumpu-raportin aiheuttamaa keskustelua yrityksen alihankintaketjun vastuullisuudesta. 

Jos jollain on mennyt ohi, Finnwatch toi esiin, kuinka Outokummun alihankkija Brasiliassa on aiheuttanut merkittäviä sosiaalisia ja ekologisia haittoja. Alihankkijan kaivos on ilmeisesti muun muassa saastuttanut alueen joen, ja asukkaista on mitattu poikkeavia raskasmetallipitoisuuksia.

Kyse ei ole pelkästään yhdestä tapauksesta, vaan kyseinen yritys on muun muassa vuonna 2012 valittu ympäristön ja ihmisoikeuksien kannalta maailman tuhoisimmaksi yhtiöksi. Finnwatchin raportin perusteella tilanne ei ole juurikaan parantunut vuosien saatossa.

Voisi siis sanoa, että Outokummun alihankintaketjun vastuullisuusvalvonta ei ole nyt ollut ihan timanttista. Tämän ei sinänsä vielä välttämättä tarvitsisi olla maailmanloppu, kaikkihan me teemme virheitä ja opimme niistä. Monet yritykset ovat kuuluja siitä, että ovat tehneet ryhtiliikkeen vastuullisuudessa.

Esimerkiksi Nike oli aikanaan tunnettu hikipajoistaan, mutta sen sijaan, että olisi käynyt puhumaan skandaalia kauniimmaksi, yhtiö kääri hihat ja on tehnyt viime vuosina paljon töitä parantaakseen koko tuotantoketjun vastuullisuutta (vaikka töitä vielä riittää). Yhtiö ei siis lähtenyt vähättelemään ongelmaa, vaan päätti kantaa vastuunsa ja muuttaa käytäntöjään.

Outokummun tapauksessa huolestuttavaa on, että yhtiössä on lähdetty nimenomaan ongelman vähättelyn linjalle. Outokummun kestävän kehityksen johtajan mukaan yhtiön vastuullisuuden valvonnan ohjeet ovat hyvin kattavat, ja niitä on noudatettu käytäntöjen mukaisesti.

Näyttäisi että kyse on vaikeudesta kantaa vastuuta, jota näkee tämän tästä monissa eri muodoissa. Kun käy ilmi, että jokin ei ole mennyt ihan putkeen, aletaan inttää vastaan, kiertää vastuuta ja tarttua lillukanvarsiin. Tässäkin tapauksessa Outokummun viestintä vastasi, ettei yhtiö ole mukana kyseisen alihankintaketjun kaikista ongelmallisimmissa toiminnoissa. Keskustelu lähti siis heti epäoleelliselle linjalle.

Kun joku menee pieleen, on tilanteesta riippumatta yleensä paras ratkaisu ensimmäiseksi myöntää, että nyt kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä. Jos ongelman laajuus ei ole vielä selvillä, kannattaa sanoa suoraan, että asiaa selvitetään, alkaa sitten oikeasti selvittää ongelmaa ja tehdä asialle jotain. Virhearvioita sattuu aina, mutta ratkaisevaa on, miten niistä menee eteenpäin.

Tänä päivänä ei voi enää pestä käsiään yritysvastuusta ja yrityksen vastuullisuusvalvonnan pitää kattaa koko hankinta- ja tuotantoketju. Epäkohdilla on paha tapa pulpahtaa pintaan ennemmin tai myöhemmin ja niiden peittely näyttää entistä pahemmalta. Kyse ei siis ole pelkästään mainehaitasta, vaan kyseessä voi olla koko liiketoiminnan tulevaisuus (Vastaamon tapaus on hyvä esimerkki tästä).

Seuraan siis mielenkiinnolla myös jatkossa, miten Outokummun johto ja pääomistajat (joista yksi on tietysti valtion omistama Solidium) reagoivat tilanteeseen. Outokummun sivuilla lukee, että vastuullisuus on yhtiön liiketoiminnan ytimessä. Nyt olisi oikea hetki näyttää se toteen vastuullisella johtamisella.

Muuten, tänään on uutisoitu, että hieno runoilija ja kirjallisuusvaikuttaja Lawrence Ferlinghetti on kuollut. Tämän kirjoituksen teemaan sopii hyvin hänen runonsa The world is a beautiful place, kannattaa lukea!