Mikä auttaa jaksamaan arjessa?

Lokakuu alkoi, ja töissäkin huomaa, että vuodenvaihde alkaa hiipien lähentyä, kun työpäivät alkavat taas vähitellen venyä pidemmiksi. Vielä on aika monta hommaa, jotka pitäisi saada hoidettua tämän vuoden puolella... 

Olemme siis taas pääsemässä siihen hienoon aikaan vuotta, kun aamulla töihin mennessä on pimeää, ja illalla kotiin palatessa on pimeää. Jes! Se on ihan hassua, koska tuntuu, että ihan vasta oli kevät. Kesä ja aivan ihana kesälomakin ovat vielä tuoreessa muistissa. Silti elämme syksyä ja päivät pimenevät koko ajan entisestään. Tänä syksynä tiukentuvat koronarajoitukset heittävät vielä ylimääräisen varjonsa. 

Sain vähän aikaa sitten viimein aikaiseksi vaihtaa jo hyvän aikaa kuolemaa tehneen puhelimeni, ja kävin samalla läpi kaikkea puhelimeen kertynyttä materiaalia. Tajusin, että olin vuosi sitten tähän aikaan aivan väsynyt. Se ei toki ole mikään ihme, kun ajattelee, mitä kaikkea viime vuonna tuli duunailtua. Minua ihmetyttää sen sijaan se, että miten sen väsymyksen äärelle on arjessa niin vaikea pysähtyä, ettei sille osaa tehdä oikein mitään ajallaan.

Vuosi sitten syksyllä valokuvailin kaikkea synkkää, Raato raahautuu oli yksi kuunnelluin biisi ja viestiketjuissa toistui toiveet saada levätä kunnolla. Kuitenkin arkeni oikeni vähemmän kuormittavaksi oikeastaan vasta kun globaali pandemia pysäytti kaiken ja tyhjensi kalenterin. Siitäkin huolimatta, että olen nuorempana kokenut uupumuksen, ja ajatellut, että tunnen nykyään voimavarani todella hyvin.

Minua hämäsi ehkä jollain tavalla se, että en kokenut työtä rasittavaksi, vaan se tuntui todella antoisalta. Tajuan nyt, että ongelma ei ollutkaan työn rasittavuus, vaan arjen rasittavuus, se että elin matkalaukussa, ja olin harvoin aloillani paria päivää pidempään. Nyt jälkikäteen ajateltuna tilanteen kuormittavuuden ymmärtää paremmin. Ehkä sen takia en ole suuremmin osannut ahdistua matkustusrajoituksista ja muusta vastaavasta, koska minusta on nyt oikeasti hyvä olla paikallaan. 

Sosiaalisen elämän rajoitukset sen sijaan tuntuvat raskailta. Kesä oli onneksi ihanan huoletonta aikaa, ja sain rauhassa ladata akkujani ystävieni kanssa. Nyt syksyn edetessä näyttää siltä, että koronaan liittyviä rajoituksia pitää kuitenkin miettiä taas vähän tarkemmin. Miten siis pitää nyt huolta jaksamisesta?

Olen ainakin päättänyt pitää huolta arjen peruspilareista: laadukkaasta unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Olen aiemmin ollut tunnettu siitä, että arkena syön vain selviytyäkseni, mutta nyt olen alkanut panostaa myös arkisyömiseeni. Olen oppinut, että se on itsestä välittämistä. Olen myös iloinen siitä, että ihan naapurissa asuu nykyään kavereita, joiden kanssa voi mennä töiden jälkeen lenkille luontoon. Yhteys toisiin ihmisiin ja sen vaaliminen tekee hyvää. 

Lisäksi olen viime aikoina käyttänyt enemmän aikaani kaikkeen luovaan, kuten kirjoittamiseen, maalaamiseen ja musisointiin. Myös ihan konkreettinen pysähtyminen meditoinnin ääreen on ollut arjessani sellainen voimavara, josta en aio enää luopua. Ainakin tähän mennessä kaikki nämä ovat ylläpitäneet tasapainoa arjessani.

Olen myös päättänyt pitää selkeästi kiinni rajoistani. Aiemmin olen nimittäin aina luvannut vapaa-aikani hyvin optimistisesti kaiken maailman projekteihin, mutta tänä syksynä aion pitää vapaa-ajastani kiinni. Keväällä voi sitten miettiä taas uudestaan, kun päivät alkavat pidentyä.

Jos sinulla tuntuu silti olevan vaikeuksia jaksamisen kanssa, niin kehottaisin tarkastelemaan arkea kokonaisuutena. Mikä vie enemmän energiaa kuin tuo? Onko sille mahdollista tehdä jotain? Pyydä rohkeasti apua, juttele kavereiden kanssa, pyydä arjen haasteisiin apua tai ota asia puheeksi työpaikalla. Mikään ei ole niin tärkeää kuin terveys ja itsestä huolen pitäminen. Ei mikään. Pidetään siis tänä syksynä itseämme ja toisiamme oikein erityisen hyvin.