Mikä motivoi sinua?

Olen innostunut taas juoksemisesta ihan uudella tavalla sen jälkeen, kun ystäväni tutustutti minut lähiympäristöni metsiin. Siellä on kilometritolkulla ihania polkuja, mäkiä, kuntoreittejä ja portaita sekä monipuolista luontoa. Olen innolla tutustunut uusiin juoksupolkuihin.

Tänäänkin juoksin aamulla raikkaassa syyssäässä ihan vahingossa puolimaratonin mittaisen matkan. Tästä saa kiittää tietysti mahtavaa juoksusoittolistaa, mutta myös sitä, että eksyin ja juoksin jossain metsässä saman lenkin ainakin kahteen otteeseen...

Minua ei innosta urheilla sen takia, että seuraisin maanisesti kulutettuja kaloreita tai taitettuja kilometrejä. Minä urheilun, koska siitä tulee hyvä olo. Rakastan sitä fiilistä, kun kaikki lihakset tärisevät ja hyvänolon hormonit jylläävät kehossa. Tai se, kun voi pitkän työpäivän jälkeen mennä luontoon kevyelle lenkille. Se tekee hyvää keholle ja mielelle.

Joskus vuosia sitten aloin treenata maratonia varten. Olin juossut jokusen puolimaratonin, ja ajattelin, että kokonainen maraton on sellainen tavoite, joka on vain pakko saavuttaa elämässä. 

Etsin siis itselleni sopivan treeniohjelman, jota aloin noudattaa orjallisesti. Samaan aikaan elämässä oli kiirettä töiden ja jatko-opintojen kanssa, ja yhtäkkiä tuntui kuin kaikesta elämässä olisi tullut yhtä suorittamista, myös juoksemisesta.

Pidin silti kiinni treeniohjelmastani, ja menin aina töiden jälkeen juoksemaan samat tylsät reitit, koska halusin suorittaa päivän juoksuosuuden nopeasti alta pois. Yksipuolinen harjoittelu kostautui tietenkin rasitusvammoilla, ja jossain vaiheessa olin niin kyllästynyt koko hommaan, että päätin jättää homman tauolle ja maratonin juoksematta. 

Ironista on, että nyt kun olen juossut oman fiiliksen mukaan, juoksukuntoni on luultavasti paremmassa kunnossa kuin silloin aktiivisen treenin aikaan, ja fiilis ainakin on parempi.

Motivaatio jaetaan yleensä sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio tarkoittaa omaa halua pyrkiä kohti jotain päämäärää, että se tekeminen itsessään on mielekästä. Sisäisestä motivaatiosta lähtevä toiminta on sellaista, jonka ihminen itse kokee tärkeäksi ja mielekkääksi.

Ulkoinen motivaatio puolestaan ajaa täyttämään meitä ympäröivän maailman asettamia tavoitteita tai ideaaleja, joita yritämme tavoittaa. Tällöin toiminnan ajurina on jokin meistä ulkopuolinen syy, kuten esimerkiksi status tai ulkopuolinen arvostus.

Ulkoinen motivaatio voi hetkellisesti auttaa saavuttamaan tavoitteita, joita kohtaan ei välttämättä koe suurta paloa. Joku voi haluta vaikka opiskella lisää jotta saisi parempaa palkkaa, ja hetkellisesti se voikin toimia hyvänä motivaattorina. Ulkoisen motivaation aiheuttama palkkio on kuitenkin lyhytkestoinen, ja voi ajaa hakemaan taas seuraavaa palkkiota, jotain uutta tavoiteltavaa, että saisi taas uuden lyhyen palkinnon uurastuksestaan, koska itse toiminta ei tuota iloa.

Sisäinen motivaatio on pitkäjänteisempää, koska toiminta itsessään, ei jonkin asian saavuttaminen, tuottaa iloa. Tällöin on helpompaa myös tavoitella isompia, aikaa vieviä ja vaativia tavoitteita, jotka haastavat ja vievät pois mukavuusalueelta. Ulkoinen motivaatio ei välttämättä riitä viemään sellaista maaliin asti, kuten oma maratonesimerkkini todistaa.

Välillä tekee hyvää pysähtyä, ja miettiä rehellisesti, mikä itseä motivoi tekemään mitäkin. Jos teet nykyistä työtäsi vaikka pelkästään palkan takia, se on ihan ok, kunhan tiedostat asian. Auttaako se sinua tekemään jotain muuta, jonka koet tärkeäksi? Silloin vaikeina päivinä töissä voi miettiä sitä, ja auttaa itseään motivoitumaan. 

Ja jos et vielä ole löytänyt sitä, mikä sinua elämässä motivoisi sisältä päin eteenpäin, niin jatka hyvä ihminen rauhassa sen tunnustelua. Pitkässä juoksussa tarvitsemme jotain, joka on itselle niin tärkeää, että haluamme käyttää siihen energiaa myös niinä marraskuun pimeinä iltoina. Muuten tavoittelemme turhaan asioita, joita emme oikeasti halua, mutta joita kuvittelemme, että meidän pitäisi haluta.