Ajatukset eivät ole tosiasioita

Minulle kävi maanantaina töiden jälkeen aika idioottimainen juttu. Olin lähtemässä töiden jälkeen lenkille, kun ajattelin, etten halua ottaa isoa avainnippua mukaani, vaan otan pelkän vara-avaimen juoksuhousujen taskuun. Otin roskat mukaani, ja roska-katoksella huomasin, että avain ei sovikaan lukkoon. Menin takaisin ulko-ovelle eikä avain sopinut sinnekään. Tajusin ottaneeni mukaan väärän asunnon vara-avaimen.

Onnekseni kaverillani sattui olemaan asunnon vara-avain, kätevästi kaupungin toisella puolella. Lähdin sitten hakemaan avainta, ja soimasin itseäni idioottimaisesta virheestä, joka vei turhaan aikaa paitsi minulta, myös kaveriltani, joka joutui käymään turhan päiten kotonaan hakemassa minulle vara-avaimen.

Ennen tätä tapahtumaa minulla oli ollut aivan normaali ja kiva päivä. Metrossa istuessani ajattelin kuitenkin, että tämä on niin perinteinen maanantai, jolloin ihan kaikki menee pieleen. Yritin oikein mielessäni miettiä, että onko tänään tapahtunut jotain muutakin pieleen mennyttä, jotain minkä voisin laittaa samaan paskan maanantain laariin.

On vaarallisen helppoa alkaa monitoroimaan ja luetteloimaan kaikkia negatiivisia asioita, jokaisia epäonnistumisia ja pettymyksiä, ja pitää niitä ikäänkuin todisteina. Voimme muistella omia tai esimerkiksi puolison epäonnistumisia, ja pitää niistä kiinni ja laittaa kaikki uudet vastoinkäymiset samalle jatkumolle, joka vahvistaa jotain uskomustamme. 

Todellisuudessa ne ovat luultavasti vain yksittäisiä, sattumanvaraisia tapahtumia, jotka tuskin kertovat mitään ihminen huonommuudesta tai paremmuudesta. Välillä asioita sattuu ja tapahtuu, ja oma suhtautumisemme sellaisiin sattumuksiin vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka paljon ne saavat meistä valtaa.

Ajatuksemme eivät ole absoluuttisia tosiasioita. Selostamme jatkuvasti päässämme kaikkea tapahtuvaa, ja voimme lisätä omia tuntemuksia tapahtumiin niin, ettemme aina osaa edes tunnistaa, että mikä on tapahtunut oikeasti, ja mitä kaikkea olemme siihen omassa mielessämme lisänneet. Nämä ajatukset voivat kuitenkin olla voimakkaita, ja niillä voi vaikuttaa siihen, miten erilaiset tapahtumat koemme.

Minäkin aloin maanantaina hetken aikaa metrossa istuttuani ajatella, miten onnekasta oikeastaan oli, että satuin viemään roskat samalla. Muuten olisin huomannut tämän avainasian vasta pitkän lenkin jälkeen, ja olisin joutunut tekemään saman reissun ihan väsyneenä, nälkäisenä ja hikisenä. Tai että ylipäänsä minulla on kaveri, jolla oli vara-avain (huom. oli, pitää muistaa viljellä vara-avaimia kavereille). Yhtäkkiä aloinkin tuntea itseni onnekkaaksi enkä pelkästään idiootiksi.

Luin juuri koskettavan jutun ikäisestäni miehestä, jolla on harvinainen sairaus, jota ei voida hoitaa, vaan hänen kipujaan hoidetaan ja häntä valmistellaan kuolemaan. Hän on elänyt lapsuutensa terveenä, saanut diagnoosin 16-vuotiaana ja siitä lähtien käynyt sairautta vastaan rankkaa taistelua, joka alkaa nyt olla loppumetreillä.

Vaikka tarina oli musertavan surullinen, siinä oli myös todella kaunista toivoa. Tämä nuori mies on kokenut elämässään paljon kipua ja joutunut luopumaan paljosta, mutta hän ei tunne asiasta katkeruutta, koska ei ole halunnut tuhlata energiaansa sellaiseen.

Ainakin minulla on välillä ollut vaikeuksien hetkellä tapana keskittyä niihin asioihin, jotka ovat menneet pieleen, ja unohtaa kaikki ne lukemattoman monet asiat, jotka ovat olleet ja ovat hyvin. Negatiivisiin kokemuksiin keskittyminen lannistaa, ja jos jotain, saa kaiken menemään vain enemmän pieleen. Olen tietoisesti yrittänyt muuttaa ajattelutapaani, ja keskittyä hyvään, mutta kuten tämä maanantainen sattumus osoitti, se ei ole aina helppoa.

Minua on auttanut suhtautua itseeni armeliaasti, ja listata päässäni kaikkia hyviä asioita, joista olen kiitollinen. Kun sen ottaa tavaksi, onkin yhtäkkiä huomattavasti helpompaa löytää tilanteesta positiivisia vinkkeleitä, jotka antavat energiaa jatkaa ja yrittää. Pahinta lienee kai lannistua ja lakata yrittämästä.

Huomaan myös, että omalla positiivisella suhtautumisella voi vaikuttaa myös muihin, koska erityisesti vaikeissa hetkissä ajattelumallit tarttuvat. Jos olet esimerkiksi jatkuvasti negatiivisesti ajattelevien ihmisten kanssa, myös sinuun voi tarttua tapa nähdä uhkia ja epäonnistumisia herkemmin. Sama toimii myös toisinpäin.

Jos siis jokin juttu nyt menee esimerkiksi huomenna pieleen, se ei tarkoita, että sinä olet työntekijänä, puolisona tai ihmisenä epäonnistunut, ja että koko viikko olisi tuomittu epäonnistumaan. Se on vain yksi tapahtuma monen muun joukossa, ei sen takia kannata pilata koko työpäivää tai viikkoa tai oikeastaan mitään. Ja vaikka niitä olisi kuinka monta, sekään ei vielä määrittele sinua. Ihan muut, huomattavasti tärkeämmät asiat, määrittelevät meitä. 

Ei siis liene tarkoituksenmukaista tuhlata tätä hienoa aikaa maailmassa ihan pönttöihin ajatuksiin. Jos nyt kuitenkin välttämättä haluat ajatella jotain aivan älytöntä, niin mieti vaikka sitä, jos Viikin maissipelloilla asuisikin maissilapsia... Ja jos muuten et jostain syystä ole nähnyt elokuvaa, katso. Siinä on tarpeeksi älyttömyyttä yhteen päivään.