Opettele luovuutta

Rakas ystäväni on innostanut minut tämän vuoden aikana maalaamisen pariin (vaikka olen aina pitänyt itseäni kuvataiteellisesti lahjattomana). Viime viikonloppuna vietimme viimein taideretriitin, josta olemmekin puhuneet jo pitkään.


Pidän suunnattomasti luomisesta: tekstin kirjoittamisesta, musiikin säveltämisestä, maalaamisesta. Myös tuotekehitystyö vaatii luovuutta, vanhan kehittämistä ja kokonaan uuden keksimistä. Se onkin varmasti syy, miksi olen päätynyt työskentelemään tuotekehityksen puolella.

Kirjoitin vastikään siitä, miten luovuus ja jaksaminen kulkevat ainakin omalla kohdallani käsi kädessä. Huonon jaksamisen lisäksi myös liiallinen itsekritiikki on silkkaa myrkkyä luovalle toiminnalle.

Olen aivan liian usein syyllistynyt olemaan turhan kriittinen luomisprosessiani kohtaan, ja ajatellut, että tuloksena pitäisi aina saada heti jotakin todella loppuun asti hiottua ja harkittua. Kukkua! Nimenomaan uskaltamalla yrittää uutta, erehtymällä ja kokeilemalla voi usein vahingossakin luoda jotain hyvää.

Lopputuotteissa on aina jotain parannettavaa. Aina. Ihan jo senkin vuoksi pitäisi välillä yrittää päästää irti liiasta itsekriittisyydestä ja täydellisyyteen pyrkimisestä. Ensimmäisestä luonnoksesta voi aina tehdä uusia versioita, joissa voi hioa pois huteja.

Omat teokseni ovat rehellisesti sanoen usein ihan karseita (toisin kuin ystäväni!), mutta olen niistä silti ylpeä. Ainakin olen yrittänyt, ja voin kehittää itseäni paremmaksi. Jos jokin ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä, se ei ole epäonnistumista. Se on vain osa prosessia, ja joskus aivan surkeasta ensimmäisestä luonnoksesta voi saada jonkin uuden idean, tai näkökulman, josta voi jalostaa jotain timanttista. Luovuuttakin voi opetella.


Olen hirvittävän ylpeä ystävästäni, joka tekee kauniita maalauksia kiireisen työn ja perhe-elämän vastapainona. Hänen kodissaan huokuu lämmin tunnelma, jossa on turvallista kokeilla ja luoda uutta. Luova ja kannustava ympäristö ruokkii luovuutta, myös innostus tarttuu.

Minä jatkan vielä lomailuani, mutta tämä taideretriitti innosti minua miettimään myös työympäristön tärkeyttä tehokkaan tuotekehitysprosessin tukemisessa. Tärkeää on luoda turvallinen ja salliva ympäristö, jossa voi heittää ideoita, saada uusia näkökulmia, kokeilla ja luoda uutta.


Kokosin tähän loppuun joitakin ajatuksiani, miten luovan prosessin voi potkia alulle, jos se tuntuu tahmealta.

1. Pidä silmät auki ja ole utelias. Olen huomannut, että uudet ideat saattavat saada alkunsa esimerkiksi ärsykkeestä: tutusta maisemasta, uudesta kappaleesta, jostain luetusta. Melkein mistä tahansa. 

2. Kuuntele muita. Muilla voi usein olla uusia tarinoita, näkökulmia tai ajatuksia, jotka voivat haastaa sinua ja sytyttää uusia ideoita. Hakeudu myös seuraan, jossa voit hyödyntää muiden ihmisten innostusta. Se tarttuu ja auttaa.

3. Kehitä taitojasi. Osallistu kursseille, lue aiheesta lisää tai katso videoita, mikä sitten toimikaan kohdallasi. 

4. Pysähdy ja anna ajatuksillesi tilaa. Hetkisessä sinne tänne poukkoilussa on harvoin tilaa uuden luomiselle.

5. Älä ole järkevä. Mieti, mikä sinut saa innostumaan, ja päästä innostuksesi valloilleen vailla turhaa itsekritiikkiä ja aikuista järkevyyttä. Mieti, miten hienoja ideoita on pienillä lapsilla, jotka uskaltavat leikkisästi ideoida ilman turhia suodattimia! Ihailen sitä hirmuisen paljon.


Sain muuten joskus yhdeltä ystävältäni tämän hienon kortin, jonka loppuun on kirjoitettu: ”Ja en kestä kuin hieno tää kortti on! Niin osuva. Ei pidä ottaa asioita liian vakavasti. Lapsenmielisyydellä höystettynä kaikki on hauskempaa ja onneksi me osataan se puoli!”

Kommentit

  1. Olet aivan oikeassa; tuotekehitys vaatii luovuutta ja välillä pysähtymistä. Usein potentiaali uusille tavoille tehdä asioita on melko ilmeinen, kunhan sen on tajunnut. Itseään pitää vaan osata välillä psyykata herkistymään näille mahdollisuuksille. Kun tämä onnistuu, ideat alkavat tulla kuin itsestään.

    https://mecaplan.fi/palvelut/tuotekehitys-ja-tuotesuunnittelu/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit