Keskeneräisyyden hyväksyminen

Ostin kesällä asunnon, jonka ajattelin remontoida loman aikana valmiiksi. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että loma loppuu, mutta osasta eteistä puuttuu vielä maalit eivätkä uudet kalusteetkaan ole ehtineet perille. Kotini on siis tällä hetkellä sanalla sanoen askeettinen.

Ajattelin nyt kuitenkin siivota kämpän asumiskuntoon ja sietää asunnon (toivottavasti) hetkellistä keskeneräisyyttä. Oletan siis, että joku sanoo kiltisti minulle jotain, jos eteinen on vielä kahden vuoden kuluttua saman näköinen.

Olen yrittänyt opetella olemaan kärsivällisempi, ja sietää sitä, että aina kaikki ei vain tule valmiiksi suunnitelmien mukaan. Keväällä pääsi muuten töissä jumppaamaan myös force majeure -tilanteita, jolloin projektien aikatauluja joutui pakon edessä laittamaan uuteen uskoon (vaikka helpottavan vähällä on ainakin toistaiseksi selvitty). Sekin on ollut opettavainen kokemus.

Tämä loma on saanut kääntämään katsetta myös omaan keskeneräisyyteen. Olen saanut levättyä rehellisesti sanoen paremmin kuin vuosiin ja viettää paljon aikaa rakkaideni kanssa, mikä on ollut arvokasta. 

Olen tiennyt kyllä, että viime vuosina elämä on ollut hieman liian hektistä, mutta tämä kevät ja erityisesti kesä ovat avanneet omia silmiäni. On aika kammottava tunne tajuta sabotoineensa omaa hyvinvointiaan ja läheisiä ihmissuhteita, ja jopa tuhonneensa itselle oikeasti tärkeitä asioita vain sen takia, että on ollut liian monta rautaa tulessa.

Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa toimimalla tässä hetkessä. Nyt kun arki rullaa taas huomenna käyntiin, minulle on ainakin selkeää, mistä haluan pitää huolta: omasta hyvinvoinnistani, siitä se kaikki alkaa.

Vaikka olen jo saanut toteuttaa paljon unelmiani, huomaan, että minun on ollut vaikeaa sietää omaa keskeneräisyyttäni. Sitä, että en osaa jotain tarpeeksi hyvin, että en ole jossain haluamassani tilanteessa, ja niin edelleen. Se on ajanut minua tekemään koko ajan hieman enemmän kuin tarvitsisi. Siksi yritän opetella elämään myös oman keskeneräisyyteni kanssa.

Minulla on kuitenkin koko elämä aikaa saavuttaa kaikki unelmani eikä kaiken tarvitse tapahtua juuri tänään.

Viime vuosina minulla on ollut paljon selkeitä tavoitteita, joiden seuraaminen on ollut helppoa. On esimerkiksi vaivatonta sanoa, onko saanut opintoja valmiiksi, oppinut uusia kieliä tai taitoja, ottanut uralla uusia askelia, kehittänyt fyysistä kuntoaan, tai muuta sellaista. 

Hyvinvoinnin seuraaminen on vaikeampaa, mutta sitäkin tärkeämpää, koska se vaikuttaa ihan kaikkeen. Tänä syksynä aionkin kiinnittää arjessa enemmän huomiota kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Haastan myös sinut mukaan.

Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä, koska loman jäljiltä on todella levännyt ja rento olo, ja odotan jo innolla, että pääsen taas kiinni omaan arkeeni. Tuntuu myös innostavalta päästä takaisin työpöydän ääreen. Uintikuntokin on muuten loman jäljiltä paremmassa kuosissa kuin aikoihin. Pidetään näistä arjen kiireissä kiinni!

P.S. Kävin juuri orientoitumassa pehmeästi loman jäljiltä alkavaan työelämään Tekniikan museossa Helsingissä, voin suositella!