Pysähtymisen voima

Olen aiemmin kirjoittanut ohimennen siitä, miten olen erityisesti viime aikoina tykästynyt meditaatioon. Jooga on minulle sen sijaan vanha tuttu, joka on kulkenut elämässäni jo pitkään, vaikkakin ensisijaisesti yhtenä treenimuotona. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että molemmat ovat vastanneet arjessani samaan tarpeeseen. Tarpeeseen pysähtyä, rauhoittua ja kuunnella itseään.

Kuva: Ksenia Kylmälä Photography

Meditaatio on harjoitus, jossa mieli keskitetään yhteen kohteeseen. Siinä voidaan keskittyä esimerkiksi hengitykseen ja pyrkiä olemaan läsnä hetkessä. Havainnoimaan, mitä tapahtuu juuri nyt. Se on etenkin aluksi vaikeaa, koska ajatukset alkavat herkästi vaeltamaan menneissä tai tulevissa tapahtumissa. 

Kun vuosia sitten aloittelin meditaatiota, ajattelin, että se on ajatusten ja tunteiden tukahduttamista. Kun joku ajatus nousi mieleeni, ajattelin vain, että ”älä ajattele sitä, älä ajattele sitä”. Ja kuten ajatella saattaa, en enää pystynyt karistamaan sitä ajatustani pois päälläni seisomallakaan (kirjaimellisesti).

Meditaatio ei siis ole ajatusten kieltämistä, vaan niiden tunnustamista ja tunnistamista. Joskus meditoidessa ajattelen, että ”tuo tuossa oli muisto” tai ”tuo oli fyysinen aistimus”. Sen jälkeen palautan keskittymiseni hengitykseen ja nykyiseen hetkeen.

Se vaatii harjoitusta, mutta on vaivan arvoista. Minua ainakin meditaatio on auttanut tunnistamaan omia ajatuksiani ja tunteitani sekä auttanut rauhoittamaan laukkaavia ajatuksia. Se on auttanut pysähtymään ja olemaan läsnä hetkessä ja juuri sen hetken aiheuttamissa tunteissa. Kuuntelemaan paremmin itseä ja toisia, keskittymään kovankin paineen alla sekä tekemään harkittuja ratkaisuja.

Joogan voi ajatella olevan aktiivista meditaatiota, jossa ajatukset keskitetään hengityksen ja liikkeen yhdistämiseen. Se on siis oikeastaan ihan sama asia, mutta paikallaan olemisen sijaan liikutaan ja keskitytään siihen. 

Minulle henkilökohtaisesti jooga on aina ollut helpompi tapa olla läsnä hetkessä ja hiljentää ajatusten surinaa, ehkä nimenomaan koska siinä keskittyminen liikkeeseen on välttämätöntä (tai muuten voi esimerkiksi horjahtaa ja kaatua naamalleen, kokeiltu on). 

Pysähtymistä ja mielen treenaamista voi harjoittaa monella tavalla. Se kannattaa, koska meditaatiolla on todistetusti positiivisia vaikutuksia sekä mieleen että kehoon. Maailma on pullollaan sovelluksia tai sivustoja, joista voi lähteä liikkeelle, tärkeintä on vain löytää itselle sopiva tapa aloittaa. 

Eikä kenenkään tarvitse (tai edes kannata) aloittaa heti syvästä päädystä, vaan pienet askeleet auttavat alkuun. Jos keskittyminen tuntuu vaikealta, voi laittaa ensi alkuun kellon soimaan vaikka kahden minuutin päähän ja yrittää keskittyä hengittämisen sen ajan.

Eikä kannata olla ankara itseään kohtaan, jos se tuntuu aluksi hankalalta, koska sitä se onkin. Jos malttaa silti jatkaa harjoittelua, voi kuitenkin huomata, että se muuttuu vähitellen helpommaksi, ja samalla voi oppia paljon itsestään ja mielestään. 

Ajattelen meditaatiota aivojen treenaamisena. Treenaamiseen tottumattoman mielen on vaikea keskittyä, ja se pomppii vallattomasti ajatuksesta ja muistosta toiseen. Treenaamisella keskittymistä ja samalla omaa tyytyväisyyttään voi kuitenkin parantaa vähitellen. 

Jos siis et ole vielä kokeillut meditaatiota, haastan sinut edes kokeilemaan. Se kannattaa.