Päätöksenteon vaikeus

Teemme jatkuvasti suuria ja pieniä päätöksiä sekä yksityis- että työelämässä. Päätämme, mitä aiomme syödä tänään, ketä haluamme tavata, mistä työtehtävistä aloitamme aamulla, kenelle välitämme tehtäviä edelleen. Jotkut päätökset tulevat niin automaattisesti, ettei niitä edes oikein osaa mieltää päätöksiksi.

Vastuu ja tilanne vaikuttavat

Kontekstista riippumatta päätöksenteon vaikeus kasvaa yleensä silloin, kun päätökset koskevat isoja asioita tai suuria kokonaisuuksia, koska silloin myös vastuu päätösten tekemisestä kasvaa. Kaikilla päätöksillä on nimittäin seurauksia, joita on usein mahdotonta hallita etukäteen. Siitä huolimatta niistä on kannettava vastuu.

Myös sillä on suuri vaikutus, missä tilanteessa päätös tehdään. Jos on paljon aikaa, on enemmän mahdollisuuksia pohtia aktiivisesti ja antaa aivojen prosessoida päätöstä. Lisäksi olosuhteet vaikuttavat päätöksiin. Kaikki varmaan tunnistavat, kuinka vaikeaa esimerkiksi nälkäisenä lounaspaikan valitseminen voi olla.

Tällä hetkellä olemme kollektiivisesti vaikeissa olosuhteissa. Kukaan ei oikein tiedä, miten koronaepidemia kehittyy, tai millainen tilanne on vaikkapa kahden kuukauden kuluttua. Se aiheuttaa epävarmuutta ja painetta, joka vaikuttaa väistämättä päätöksiin. Saatamme tehdä normaalia ”turvallisempia” päätöksiä, tai sitten saatamme yhtäkkiä tehdä päätöksiä nopeasti repäisten, jotta saamme edes jonkinlaista hallinnan tunnetta kaiken epävarmuuden ja odottamisen keskellä.

Miten tehdä päätös?

Päätöksiä tehdään useimmiten intuitiivisesti, mututuntumalla, ihan jo senkin takia, että päätöksen tekemisen tueksi ei aina ole riittävästi tietoa, jota voitaisiin suoraan soveltaa käytäntöön. Tällöin päätökseen vaikuttaa päättäjän oma kokemuspohja sekä myös persoonallisuuden piirteet. Toiset saattavat esimerkiksi jäädä miettimään pientäkin päätöstä pitkäksi aikaa, kun taas toiset tekevät mieluummin minkä tahansa päätöksen, että pääsevät tilanteesta eteenpäin.

Päätöksen tekeminen on harvoin helppo tilanne. Päättää-sanan etymologisena taustana on ’tehdä t. kiinnittää pää, pääte, pääty tms., kotkata naula (et.länsimurt.); saattaa päätökseen, lopettaa; tehdä päätös, päätellä’. Päättämiseen siis luonnostaan kuuluu, että joku asia loppuu. Vaikeaa onkin päättää viisaasti oikeita asioita tai kehityspolkuja.

Usein sanotaan, että tehty päätös on parempi kuin ei päätöstä. Huonojakin päätöksiä on mahdollista yrittää korjata jälkikäteen, ja välillä väärätkin valinnat kuuluvat elämään. Tärkeintä on tehdä sellaisia päätöksiä, joiden takana voi itse seisoa, ja joihin itse uskoo.

Sen takia myös läpinäkyvyys on äärimmäisen tärkeää päätösten tekemisessä. On tilanteita, joissa sillä ei ole niin suurta merkitystä, mihin päätökseen on lopulta päädytty, vaan mistä syistä. Siksi organisaatioissa olisi hyvä pitää selkeää kirjaa niin suurista kuin pienemmistäkin päätöksistä, jotta myöhemmin voidaan ymmärtää perustelut, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Ihmiset organisaatiossa vaihtuvat aina, joten tiedon läpinäkyvyys tulisi taata pitkällä aikajänteellä. Liian usein päätösten perustelut löytyvät ainoastaan sähköpostikeskusteluista, jotka häviävät väistämättä vuosien saatossa.

Päätösten tekeminen on siis vaikeaa, mutta niin on päättämättömyyskin. Jos jokaista pientäkin päätöstä täytyy hieroa loputtomasti, se vie valtavasti aikaa prosessista ja alkaa myös stressata. Buridanin aasi on vanha paradoksaalinen esimerkki, jossa aasi kuolee nälkään, koska ei osaa valita kahden yhtä lailla hyvältä vaihtoehdolta vaikuttavan heinätukon välillä. Joskus päätökset on siis vain ajettava läpi, vaikka niitä ei voisikaan välttämättä rationaalisesti perustella.

Yleensä suuret päätökset kuitenkin vaativat aikaa (ja hyvät yöunet) kypsyäkseen, jotta aivot saavat prosessoida tilannetta tarpeeksi. Lopulta vaikeakin päätös saattaa alkaa vaikuttaa täysin selkeältä.