Epävarmuuden kanssa eläminen

Sanon heti tähän alkuun, että olen ollut todella huono sietämään epävarmuutta. Olen ollut juuri sellainen henkilö, joka tekee mieluummin minkä tahansa päätöksen kuin kestää epävarmaa odotusta, koska epävarmuus nyt vain tuntuu epämukavalta.

Tämä kevät onkin ollut oikeaa shokkihoitoa epävarmuuden kestämiseen, kun lähes kaikki on tuntunut epävarmalta. Mitä tässä nyt saa tai ei saa tehdä? Milloin saan tavata perhettäni? Missä minun pitäisi asua? Miten työprojektit saadaan hoidettua aikataulussa valmiiksi force majeure -tilanteessa? Epävarmuus on yhtäkkiä asettunut kodiksi hämmentävän monelle elämän osa-alueelle eikä tilanteelle ole näkyvissä nopeaa helpotusta.

Miksi epävarmuus tuntuu niin epämukavalta?

Epävarmuus on elämässä aina läsnä muodossa tai toisessa, halusimme sitä tai emme. Joskus se vain ei ole niin näkyvää, koska yritämme saada itsemme uskomaan, että voisimme hallita sitä, tai että voisimme omilla päätöksillämme päästä siitä eroon. Sitä voikin varmasti jossain määrin yrittää minimoida, mutta ei valitettavasti poistaa kokonaan. Minäkin olin suunnitellut niin mukavaa Italian matkaa maaliskuun puoliväliin, eikä pieneen mieleeni olisi etukäteen ikinä juolahtanut, että pandemia voisi tulle suunnitelmieni tielle. 

Uskoisin, että epävarmuuteen liittyvän epämukavuuden ytimessä on se, että ei tiedä, mikä olisi paras tapa toimia, tai miten voisi saavuttaa parhaan mahdollisen lopputuloksen, ja se voi olla aika pelottavaa. Se on sitä, kun yrittää navigoida illalla kotiin sumussa kykenemättä olemaan varma, päätyykö tällä vendalla kotisatamaan vai karille. Kun eihän sitä nyt kukaan halua karahtaa karille, niin vain saattaa joskus tapahtua mitä kummallisimmista syistä.

Jaksamisesta täytyy huolehtia

Jatkuvan epävarmuuden kanssa eläminen voikin olla todella raskasta, kun aivot askartelevat koko ajan erilaisia skenaarioita ja mahdollisia ratkaisuja. Se saattaa aiheuttaa huolta, ahdistusta ja jopa pelkoa. Tällaisessa tilanteessa onkin äärimmäisen tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja tehdä parhaansa esimerkiksi työyhteisön jaksamisen tukemiseksi. 

Oma esimieheni esimerkiksi aloitti yksikölleni säännölliset "koronakuulumissessiot", joissa keskustellaan porukalla siitä, miten menee. Se on ollut minusta todella kiva ja toimiva tapa tuulettaa ajatuksia ja jakaa tilanteen aiheuttamia sattumuksia porukalla.

Olen myös yrittänyt olla armollinen itseäni kohtaan. Vauhdikkaat juoksulenkit ovat vaihtuneet pitkiksi kävelyiksi rannalla pysähtyen aina välillä ihmettelemään kevään kauneutta. Historialliset romaanit ovat saaneet jäädä taka-alalle, ja sopivasti naposteltavat runokokoelmat ovat tulleet tilalle. Aina ei tarvitse suorittaa.

Jollain hassulla tavalla kuitenkin juuri se, että viime aikoina on ollut yhtäaikaisesti niin paljon päällekkäisiä epävarmuuksia, on täysin yllättäen nostattanut epävarmuudensietokykyni taivaisiin. Kun niin monet asiat ovat niin selkeästi pois omista käsistäni, ei tunnu millään tavalla järkevältä edes yrittää stressata niiden perään. 

On vain luotettava, että kaikki asiat järjestyvät yksi kerrallaan. 

Yhtäkkiä myös Tuutikin pohdiskelu Taikatalvessa resonoi minussa kummallisen vahvasti: "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi".