Valkoisen paperin kammo

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt viime aikoina harmillisen vähälle, kun opinnot ja muu elämä ovat täyttäneet vapaa-aikaa. Ja suoraan sanottuna ei ole tehnyt mieli kirjoittaa. Liiallinen suorittaminen on pahasta töissä ja erityisesti harrastuksissa (jollaisena kirjoittamista pidän). Jos töiden jälkeen on sellainen olo, että vapaa-aikaakin pitää suorittaa, kaikki alkaa maistua puulta. Enkä toivoisi, että kirjoittaminen alkaisi maistua puulta, koska pidän siitä niin paljon.

Olen viime aikoina kirjoittanut töissä isoja raportteja, joiden kanssa on saanut välillä tsempata. Juttelin vastikään kollegani kanssa, joka ihmetteli, miten saan aina suollettua tekstiä itsestäni. Olen huomannut, että teknillis-tieteellisillä aloilla kirjoittaminen koetaan usein vaikeaksi ja työlääksi. Minusta se taas on huomattavasti helpompaa kuin moni muu asia. Ajattelinkin tässä jakaa joitain ajatuksiani siitä, miten pääsen usein kirjoittamisen alkuun ja eroon valkoisen paperin kammosta.

1. Mitä haluat sanoa?

Kirjoittamisessa tärkeintä on aina se, mitä sillä halutaan sanoa. Editoin vastikään töissä erästä muistiota, jota muut ihmiset olivat aloittaneet. Kysyin heti aluksi, mitä sillä haluttiin sanoa tai mikä sen tarkoitus oli. Vastaus oli yhtä epäselvä kuin itse dokumenttikin. Ilman selkeää ajatusta tekstistäkään ei valitettavasti saa selkeää. Ensimmäisenä pitäisi siis tehdä itselleen selkeäksi, mitä tekstillään halua sanoa tai saada aikaiseksi, ja pitää se mielessään koko kirjoitusprosessin ajan.

2. Kuka tekstiä lukee?

Sillä, kuka tekstiä tulee lukemaan, on suuri merkitys tekstin muotoon ja myös sen kirjoittamiseen valmistautumiseen. Kirjoitan töissäni välillä tiimin sisäistä kommunikaatiota, virallisia yhteydenottoja viranomaiseen, raportointia yrityksen johdolle, tieteellisiä tekstejä sekä tilattuja raportteja asiakkaille. Kaikki nämä tekstit ovat muodoltaan hyvin erilaisia, ja vaativat erilaisen lähestymistavan. On siis hyvä tunnistaa, kenelle tekstiä kirjoittaa, jotta sen jälkeen voi:

3. Kopioi rohkeasti!

En nyt kehota ketään plagioimaan, vaan tutustumaan aiemmin tuotettuihin teksteihin. Jos sinun pitää kirjoittaa yritykselle blogiteksti, eikä sinulla ole mitään hajua, miltä sen pitäisi näyttää, käy tsekkaamassa, millaisia juttuja on aiemmin tehty. Tutustu, millainen muoto, pituus ja tyyli teksteillä yleensä on. Käytä tätä tietoa hyväksesi ja fake it till you make it. Siitä se lähtee.

4. Hahmottele tekstin runko.

Kun sinulla on jonkinlainen idea kohdista 1-3, ala hahmotella, millainen rakenne tekstillä pitäisi olla. Millaisiin otsikoihin teksti jaetaan? Yleensä tekstillä on jonkinlainen aloitus ja lopetus. Yritän aina kirjoittaessani varmistaa, että teksti on sujuvaa, ja että vaihdot aiheesta toiseen sujuvat jouhevasti ja ymmärrettävästi. Tärkeintä on pitää kaikki lukijat mukana matkassa, ja se onnistuu parhaiten selkeällä rakenteella.

5. Anna mennä!

Olen kuullut urbaaneja legendoja ihmisistä, jotka tuottavat suoraan valmista tekstiä ilman editointia. Luulisin, että suurin osa meistä ei toimi sillä tavalla. Aloitan itse usein heittämällä ranskalaisia viivoja eri kappaleiden alle, jotta tiedän suunnilleen, millaisia asioita käsitellä eri kohdissa. Työstän ranskalaisia viivoja vähitellen tekstin kaltaiseksi aloittaen tietenkin siitä, mistä on helpointa lähteä liikkeelle. Kun alkaa tökkiä, pidän tauon ja mietin jotakin muuta. Kyllä se teksti sieltä yleensä alkaa soljua ennemmin tai myöhemmin.

Kaikilla ihmisillä kirjoitusprosessi lienee erilainen. Jollekulle minun lähestymistapani voi vaikuttaa systemaattiselta, toiselle taas sekasortoiselta säveltämiseltä. Kirjoittamiseen pätee sama sääntö kuin niin moneen muuhunkin asiaan elämässä: tärkeintä on löytää oma tapansa ja toimia rohkeasti sen mukaan.