Mokaa ja opi virheistäsi

Olen kerran melkein tappanut ihmisen töissä. Tätä ei ole helppo kirjoittaa, mutta uskon, että tämä on tärkeä tarina virheistä, niistä oppimisesta ja myös niistä yli pääsemisestä.

Kammottava virhe

Olin lukioaikana töissä vanhainkodissa hoitoapulaisena, eli tehtäväni oli avustaa hoitajia heidän työssään. Autoin muun muassa vanhusten pesemisessä, pukemisessa ja syöttämisessä. Hoitajat jakoivat lääkkeet, mutta joskus he saattoivat antaa valmiiksi jaetut lääkkeet minulle, että veisin ne ruoan kanssa otettavaksi.

Kerran sain käsiini kaksi lääkekuppia, joissa oli hyvin samanlaiset nimet. Ruoanjakelu oli kiireinen tilanne, koska meitä oli vain kaksi työntekijää jakamassa ruokaa suurelle joukolle vanhuksia. Olin myös tehnyt lukio-opintojeni rinnalla pitkiä työpäiviä, koska halusin säästää itse rahaa tulevia opintojani varten. Olin siis siinä vaiheessa elämääni (kirjoitusten ja pääsykokeiden jälkeen) aivan kuitti.

Kuten osaatte ehkä jo tässä vaiheessa arvata, jaoin nämä lääkkeet väärin päin. Huomasin virheeni, kun olin antamassa lääkkeitä toiselle vanhukselle, koska lääkkeet näyttivät erilaisilta kuin mitä hänelle yleensä oli annettu. Silloin katsoin nimen uudestaan, ja tajusin virheeni.

Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Menin heti sanomaan sairaanhoitajalle virheestäni, vaikka ensimmäinen ajatukseni oli, että olen maailman suurin idiootti. Aloin heti syyttää itseäni, ja puhua kamalia asioita itselleni pääni sisällä.

Sairaanhoitaja kertoi, että olin antanut tälle vanhukselle vitamiinien sijasta sydänlääkkeitä. Soitimme välittömästi lääkärille, joka antoi meille toimintaohjeet, ja tämän vanhuksen tilaa seurattiin koko ilta ja seuraava yö. Onneksi selvisimme lopulta säikähdyksellä.

Virheistä oppiminen

Olen tehnyt paljon virheitä urallani, pieniä ja suuria. Tämä kyseinen tilanne on kuitenkin jäänyt elävästi mieleeni, koska pelkäsin yli kaiken, että olisin aiheuttanut teoillani toisen ihmisen kuoleman. Olin tuolloin 19-vuotias, ja täysin kyvytön kantamaan moista vastuuta. Näin jälkikäteen ajateltuna minua hirvittää koko tilanne.

Sinä iltana itkin hillittömästi, ja äitini ylipuhui minut menemään puhumaan lääkärille, joka myönsi minulle sairaslomaa. Se olikin varmasti paras asia, joka minulle olisi sillä hetkellä voinut tapahtua. Siitä alkoi käänne parempaan jaksamiseen ja itsestä huolehtimiseen.

Toisaalta myös tuolla työpaikalla alettiin kiinnittää tarkemmin huomiota lääkkeenjakotilanteeseen, että vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan. Jos siis olisin ollut tilanteessa hiljaa, ja toivonut, että kukaan ei huomaa virhettäni, vastaava olisi saattanut tapahtua joskus uudestaan.

Kuinka virheisiin tulisi suhtautua?

Kaikki me teemme virheitä, pieniä ja suuria, ja se tuntuu aina ihan kamalalta. Virheet voivat kuitenkin kaikessa kamaluudessan olla myös suuria mahdollisuuksia oppia lisää, paitsi virheisiin johtaneista syistä, myös itsestään. Sen vuoksi onkin todella tärkeää ottaa vastuu omista virheistään, ja raportoida niistä työpaikalla eteenpäin.

Tiedän kokemuksesta, että epäonnistumiset tekisi mieli peittää, koska pelkäämme olla haavoittuvia ja arvostelun kohteena. Johtamisella voidaan kuitenkin luoda sellainen ilmapiiri, jossa virheet uskalletaan jakaa kehittymisen nimissä. Tämä vaatii valmentavaa johtamista, avoimuutta, palautteen antamista ja läsnäoloa. Johtajan tulee myös näyttää omaa esimerkkiä, ja tunnustaa vastavuoroisesti omat virheensä. Tällainen toiminta luo työyhteisöön riittävää luottamusta, joka mahdollistaa vastuunkannon ja rehellisyyden.

Koska virheitä tapahtuu aina, niitä on myös opittava sietämään. Ole siis armollinen muita, mutta myös itseäsi kohtaan. Kaikki suhtautuvat omiin mokiinsa eri tavoin, mutta usein muiden virheitä on huomattavasti helpompi sietää kuin omiaan. Kun siis seuraavan kerran mokaat, yritä suhtautua itseesi lempeästi. Tilanne vaikuttaa yleensä aina pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan.

Virheen pitäisi kuitenkin aina johtaa siihen, että jokin muuttuu, koska muuten sama voi toistua. Virheen tapahtuessa voikin olla hyvä kysyä ensimmäisenä itseltään: "Mitä voimme tästä oppia? Miten voimme kehittää toimintaamme?"

Miten sinä olet mokannut?

Kommentit

  1. Olipas hyvä ja rohkea kirjoitus. Tärkeä aihe alalla kuin alalla, myös ydinvoima-alalla: läheltä piti -tilanteisiin puuttuminen, syihin pureutuminen ja toiminnan korjaaminen. Vaikeinta lienee saada työkulttuurista sellainen, että omat virheet uskaltaa tuoda heti esille. -K

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommentistasi Kaisa! Koen, että tämä on erityisen tärkeää turvallisuuskriittisissä toiminnoissa, kuten esimerkiksi ydinalalla. Se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta, ja kaikki me voimme omalta osaltamme tehdä jotain asian edistämiseksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit