Mikä tekee onnelliseksi?
Blogissa on ollut viime päivinä hiljaista (pahoittelut siitä), koska olen keskittänyt aikaani itsetutkiskeluun. Olen viettänyt paljon aikaa raikkaassa ulkoilmassa ja kirkastunut mielessäni omia tavoitteitani, ja sitä, millaista elämää haluan oikeasti elää.
Päädymme helposti tekemään valintoja ympäristömme mielipiteiden ja arvojen mukaan. Saatat huomata tämän, jos mietit esimerkiksi, millaiset tekijät ajoivat sinut opiskelemaan sitä mitä opiskelit, tai asumaan tai työskentelemään jossakin tietyssä paikassa. Saatat huomata, että jokin päätös tai valinta on voinut olla ympäristösi mielestä arvostettu, tai ehkä se on jopa tuntunut ainoalta järkevältä ratkaisulta.
Toisaalta, jos olet joskus toiminut ympäristösi yleisten mielipiteiden vastaisesti, olet saattanut kohdata arvostelua tai kritiikkiä omista valinnoistasi. Miltä se on tuntunut? Oletko silti pitänyt pääsi, ja toiminut, kuten sinusta on parhaalta tuntunut, vai oletko taipunut tekemään, kuten tunnet, että sinulta on odotettu?
Olen kohdannut kritiikkiä omista valinnoistani useaan otteeseen. Ympäristöstäni viestittiin, että oli hölmöä, kun en esimerkiksi mennytkään opiskelemaan lääketiedettä, kun menin nuorena naimisiin, ja kun sitten erosimme, tai kun opiskelin normaalista poikkeavasta tahdista. Olen jokaisessa näistä tilanteista joutunut kohtaamaan sen, mitä oikeasti haluan tehdä, ja uskallanko toimia sen tuntemuksen mukaan.
Elämän pyörteissä on pidettävä mielessä, että viime kädessä me itse elämme omien päätöstemme kanssa, ei kukaan muu. Jos jokin tekee meidät onnettomaksi, kukaan muu ei sitä kärsi puolestamme.
Toisaalta muiden ihmisten virheistä on myös kovin vaikea oppia, joten omat virheetkin on parasta ihan suosiolla tehdä itse. Sillä tavalla oppii itsestään, ja mitkä asiat elämässä ovat oikeasti sellaisia, joista ei halua luopua.
Olen kiitollinen siitä, että ympärilläni on rakastavia ja ymmärtäviä ihmisiä, jotka ovat aina päivän päätteeksi sanoneet, että minun pitää itse elää tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. Välillä tuntuu, että tässä elämässä on ehtinyt tapahtua hirvittävän paljon, mutta olen iloinen, että olen tehnyt jokaisen päätöksen, jonka olen tehnyt. Voin nukkua yöni rauhassa.
Elämä ei ole mustavalkoista eikä meillä valitettavasti ole suoraviivaista tarkistuslistaa, jota seuraamalla saavutamme onnellisuuden. Muiden odotusten mukaan eläminen tuottaa kuitenkin useimmiten turhia paineita ja tyhjyyttä. Ainoa järkevä tapa elää omaa elämäänsä on elää itselleen rehellisesti. Se taas onnistuu tuntemalla itsensä, arvonsa ja toiveensa riittävän hyvin ja kunnioittamalla niitä.
Luin vastikään lentokoneessa onnellisuustutkija Emma Seppälän ajatuksia onnellisuudesta. Hänen mukaansa suurinta onnellisuutta tuottaa palveleminen, tarkoitus ja ystävällisyys. Materiaaliin keskittyvät ihmiset ovat tutkimusten mukaan onnettomampia ja epäterveempiä kuin ihmiset, jotka keskittyvät johonkin suurempaan.
Olen näistä ajatuksista täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Minulle suurinta iloa tuottaa, kun voin auttaa muita ihmisiä ja kokea olevani osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Että oma oleminen ja tekeminen ei ole pelkästään omien etujen ajamista, vaan että voin edistää niitä asioita, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä.
Toisaalta Seppälä kirjoitti myös siitä, että todellista menestystä on suorastaan mahdotonta saavuttaa ilman hauskuutta ja onnellisuutta. Uskoisinkin, että tärkeää on nimenomaan löytää oma juttunsa, se mihin haluaa panostaa, ja missä haluaa itse kehittyä. Se jokin, mikä antaa onnistumisen ja merkityksen tunteita.
Omat tuntosarvet kannattaa kuitenkin pitää herkkänä, koska on luonnollista, että se oma juttu muotoutuu ajan kuluessa, ja että välillä sitä saattaakin haluta panostaa toisiin asioihin. Onkin hyvä pysähtyä säännöllisin väliajoin miettimään, mitä haluaa, ja miten sen voi parhaiten saavuttaa.
Ulkoilu ja ajan viettäminen luonnossa on tuntunut viime päivinä erittäin rentouttavalta ja inspiroivalta. Tiedän, että haluan tehdä töitä sen eteen, että saamme nauttia puhtaasta luonnosta myös tulevaisuudessa. Tiedän myös, että haluan ympäröidä itseni rakkailla ja rakastavilla ihmisillä, jotka tukevat minua, ja joita minä haluan tukea. Se on ajatus, joka motivoi minua työskentelemään kiireen ja paineen keskellä. Se on ajatus, joka saa minussa aikaan onnistumisen ja onnen läikähdyksiä.
Päädymme helposti tekemään valintoja ympäristömme mielipiteiden ja arvojen mukaan. Saatat huomata tämän, jos mietit esimerkiksi, millaiset tekijät ajoivat sinut opiskelemaan sitä mitä opiskelit, tai asumaan tai työskentelemään jossakin tietyssä paikassa. Saatat huomata, että jokin päätös tai valinta on voinut olla ympäristösi mielestä arvostettu, tai ehkä se on jopa tuntunut ainoalta järkevältä ratkaisulta.
Toisaalta, jos olet joskus toiminut ympäristösi yleisten mielipiteiden vastaisesti, olet saattanut kohdata arvostelua tai kritiikkiä omista valinnoistasi. Miltä se on tuntunut? Oletko silti pitänyt pääsi, ja toiminut, kuten sinusta on parhaalta tuntunut, vai oletko taipunut tekemään, kuten tunnet, että sinulta on odotettu?
Olen kohdannut kritiikkiä omista valinnoistani useaan otteeseen. Ympäristöstäni viestittiin, että oli hölmöä, kun en esimerkiksi mennytkään opiskelemaan lääketiedettä, kun menin nuorena naimisiin, ja kun sitten erosimme, tai kun opiskelin normaalista poikkeavasta tahdista. Olen jokaisessa näistä tilanteista joutunut kohtaamaan sen, mitä oikeasti haluan tehdä, ja uskallanko toimia sen tuntemuksen mukaan.
Elämän pyörteissä on pidettävä mielessä, että viime kädessä me itse elämme omien päätöstemme kanssa, ei kukaan muu. Jos jokin tekee meidät onnettomaksi, kukaan muu ei sitä kärsi puolestamme.
Toisaalta muiden ihmisten virheistä on myös kovin vaikea oppia, joten omat virheetkin on parasta ihan suosiolla tehdä itse. Sillä tavalla oppii itsestään, ja mitkä asiat elämässä ovat oikeasti sellaisia, joista ei halua luopua.
Olen kiitollinen siitä, että ympärilläni on rakastavia ja ymmärtäviä ihmisiä, jotka ovat aina päivän päätteeksi sanoneet, että minun pitää itse elää tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. Välillä tuntuu, että tässä elämässä on ehtinyt tapahtua hirvittävän paljon, mutta olen iloinen, että olen tehnyt jokaisen päätöksen, jonka olen tehnyt. Voin nukkua yöni rauhassa.
Elämä ei ole mustavalkoista eikä meillä valitettavasti ole suoraviivaista tarkistuslistaa, jota seuraamalla saavutamme onnellisuuden. Muiden odotusten mukaan eläminen tuottaa kuitenkin useimmiten turhia paineita ja tyhjyyttä. Ainoa järkevä tapa elää omaa elämäänsä on elää itselleen rehellisesti. Se taas onnistuu tuntemalla itsensä, arvonsa ja toiveensa riittävän hyvin ja kunnioittamalla niitä.
Luin vastikään lentokoneessa onnellisuustutkija Emma Seppälän ajatuksia onnellisuudesta. Hänen mukaansa suurinta onnellisuutta tuottaa palveleminen, tarkoitus ja ystävällisyys. Materiaaliin keskittyvät ihmiset ovat tutkimusten mukaan onnettomampia ja epäterveempiä kuin ihmiset, jotka keskittyvät johonkin suurempaan.
Olen näistä ajatuksista täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Minulle suurinta iloa tuottaa, kun voin auttaa muita ihmisiä ja kokea olevani osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Että oma oleminen ja tekeminen ei ole pelkästään omien etujen ajamista, vaan että voin edistää niitä asioita, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä.
Toisaalta Seppälä kirjoitti myös siitä, että todellista menestystä on suorastaan mahdotonta saavuttaa ilman hauskuutta ja onnellisuutta. Uskoisinkin, että tärkeää on nimenomaan löytää oma juttunsa, se mihin haluaa panostaa, ja missä haluaa itse kehittyä. Se jokin, mikä antaa onnistumisen ja merkityksen tunteita.
Omat tuntosarvet kannattaa kuitenkin pitää herkkänä, koska on luonnollista, että se oma juttu muotoutuu ajan kuluessa, ja että välillä sitä saattaakin haluta panostaa toisiin asioihin. Onkin hyvä pysähtyä säännöllisin väliajoin miettimään, mitä haluaa, ja miten sen voi parhaiten saavuttaa.
Ulkoilu ja ajan viettäminen luonnossa on tuntunut viime päivinä erittäin rentouttavalta ja inspiroivalta. Tiedän, että haluan tehdä töitä sen eteen, että saamme nauttia puhtaasta luonnosta myös tulevaisuudessa. Tiedän myös, että haluan ympäröidä itseni rakkailla ja rakastavilla ihmisillä, jotka tukevat minua, ja joita minä haluan tukea. Se on ajatus, joka motivoi minua työskentelemään kiireen ja paineen keskellä. Se on ajatus, joka saa minussa aikaan onnistumisen ja onnen läikähdyksiä.
Kommentit
Lähetä kommentti