Miten pimeydestä selviää?

Tämä marraskuu on (ainakin omasta mielestäni) ollut tuskastuttavan pitkä ja pimeä. Työpäivät ovat venyneet ja kotiin lähtiessä vastaan iskee pimeys, harmaus ja inhottavan kosteat vaatteet. Miten tästä ajanjaksosta taas selviää?

Olen aiemmin kritisoinut muun muassa äitiäni. Hänellä on nimittäin tapana virittää jouluvalot jo hyvissä ajoin marraskuuta, vaikka joulua ei ole vielä näkyvissäkään, ”kun on niin pimeää”.

Tänä vuonna olen kuitenkin ajatellut asiaa uudelta kantilta. Olin viime sunnuntaina Aleksin joulukadun avajaisissa, koska se sattui sopimaan iltapäiväkävelyyni. Siellä oli aivan valtavasti ihmisiä odottamassa Aleksanterinkadun valojen sytyttämistä. Kun valot kuitenkin viimein syttyivät, se lämmitti jopa tällaisen Grinchin mieltä.

Koska pimeys on tuntunut väsyttävältä, olen miettinyt strategiaa tästä selviämiseen. Olen töiden jälkeen sytyttänyt kynttilöitä, kuunnellut musiikkia ja lukenut mielikirjojani. Olen myös pakottanut itseni ulos pimeyteen, koska ulkoilu piristää aina. Välillä taas olen suosiolla nukkunut pidempään, ja yrittänyt olla armollinen itseäni kohtaan.

Olen myös vakavasti harkinnut kirkasvalolampun ostoa, ja ottaisin käyttökokemuksia sellaisista mielelläni vastaan. Ja kyllä, kotiini on viritetty jouluvaloja, mutta kun on niin pimeää!