Voittajan tunti

Hesari kirjoitti taannoin Robin Sharmasta ja hänen 5 AM Club -kirjastaan. Jutun juurena oli, että mikäli haluaa menestyä elämässään, tulisi herätä joka aamu ennen viittä, koska aikaiset aamut ovat kaikista tuottavimpia, ja erityisesti itsensä kehittämiseen.

Olen viime aikoina joutunut heräämään useasti ennen viittä, koska olen lähtenyt työreissuille tuskallisen aikaisin. Koska olen halunnut hyödyntää sen, että olen epäinhimilliseen aikaan hereillä, olen käyttänyt aamun tunnit muun muassa sähköpostin perkaamisen ja raporttien kirjoitteluun. Ja onhan se totta puhuen tuntunut hyvältä, kun aamuseitsemän mennessä on ehtinyt saada aikaan vaikka mitä.

Herään muutenkin arkena yleensä kuudelta. En tosin siksi, että haluaisin tai koska se olisi minusta mukavaa. Herään niin aikaisin, koska muuten en ehdi meille järjestettyyn työpaikkakuljetukseen, joka on kätevä tapa välttää yksityisautoilua.

Työmatkalla minulla on puolisen tuntia aikaa herätellä aivojani kuuntelemalla jotain podcastia, lukemalla, tai kirjoittamalla (kuten nyt). Minun on siis jollain tasolla myönnettävä, että aamun tunnit ovat olleet minulle tehokkaita.

Mutta (ja tämä on suuri mutta) en ikinä heräisi niin aikaisin, jos ei olisi pakko. Arvostan unta aivan äärettömästi, koska se on kuin öljyä, joka pitää aivoni rattaat pyörimässä. Jos en nuku tarpeeksi, minusta tulee ennemmin tai myöhemmin kuin lobotomoitu kultakala, joka tuijottaa tyhjyyteen.

Kun puhutaan näistä aikaisista aamuherätyksistä, jätetään usein mainitsematta (1) monelta nämä ihmiset menevät nukkumaan ja (2) kuinka monta tuntia he nukkuvat yhteensä. Jos he menevät vastavuoroisesti todella aikaisin nukkumaan, kyllähän sitä sitten varmasti jaksaakin. Kovin monipuolista sosiaalista elämää tuskin voi olla kello yhdeksän nukkumaanmenoajalla, ellei sitten satu viettämään aikaa muiden aamuvirkkujen kanssa.

Jos he puolestaan vain nipistävät unen pituudesta, asia on toinen. Kun ihmiset vakuuttelevat joissakin haastatteluissa (lähinnä itselleen), että tarvitsevat vain neljä tuntia unta yössä, jossain sisälläni tuntuu pahalta heidän puolestaan. Ihminen voi nimittäin tottua univajeeseen niin, että sitä ei itse edes huomaa.

Tosiasia kuitenkin on, että jokainen meistä tarvitsee riittävästi unta. Kukaan ei ole robotti. Jo yksi huonosti nukuttu yö vaikuttaa tutkitusti työkykyyn alentavasti. Olen itse sitä mieltä, että melkein parasta itsensä kehittämistä on korjata unitottumuksensa kuntoon, koska sillä tavalla lisää hyvinvointiaan ja työnsä tuottavuutta. Hyvin nukuttu tunti on voittajan tunti.