Työmatkailun hyvät ja huonot puolet
Istun juuri Zürichin lentokentällä pitkän päivän päätteeksi. Mieleeni juolahti, kuinka lapsena toivoin, että voisin aikuisena tehdä työtä, jossa pääsisin matkustamaan ympäri maailmaa. Ja niinhän se on, että pitäisi varoa, mitä toivoo, koska se saattaa toteutua.
Pidän matkustamisesta. Pidän siitä, että voin nähdä uusia paikkoja, tavata erilaisia ihmisiä ja oppia lisää tästä maailmasta. Pidän erityisesti siitä, että pääsen näkemään monipuolista luontoa eri paikoissa, koska luonto jaksaa hämmästyttää minua jatkuvasti käsittämättömyydellään.
En pidä siitä, että työmatkoilla työpäivät venyvät ja vapaa-aika supistuu olemattomiin. Matkatessa joutuu kuitenkin yleensä aina luopumaan omasta ajastaan. Lisäksi sitä kuitenkin kaipaa usein kotiin ja rakkaidensa luo, tai että voisi jakaa kokemukset jonkun rakkaan kanssa. Työmatkoilla on usein yksinäinen olo, vaikka olisikin ihmisten ympäröimä.
Tätä nykyä voi säästyä monilta työmatkoilta järjestämällä videokokouksia. Lisäksi kuvat ja videomateriaalia kuvaavat esimerkiksi erilaisia tuotannon vaiheita niin hyvin, ettei niitä melkein tarvitse mennä katsomaan paikan päällä. Melkein.
Kasvotusten tapaamisella ja työn edistymisen näkemisellä omin silmin on kuitenkin oma paikkansa. Kasvotusten on helpompi ylläpitää hyviä yhteistyösuhteita, neuvotella ja kohdata ihmisiä. Sen merkitystä ei sovi vähätellä.
Myös muun muassa koejärjestelyjen ja tuotannon eri vaiheiden näkeminen itse avaa silmiä ja auttaa yleensä ymmärtämään koko prosessia paremmin. Se voi myös herättää sellaisia ajatuksia tai kysymyksiä, joita ei muuten olisi tullut ajatelleeksi.
Olen matkannut viime vuosina melko paljon työni vuoksi eikä tahti näytä ainakaaan laantuvan lähitulevaisuudessa. Olen kiitollinen siitä, että pääsen vierailemaan paikoissa, joissa en muuten ikinä kävisi. Yritän myös parhaani mukaan ottaa työmatkoista ilon irti, ja tehdä matkustamisesta itselleni mahdollisimman mukavaa.
Välillä olisi kuitenkin ihan kiva jäädä kotiin. Toisaalta minua myös ilahduttaa, että minulla on jotain niin arvokasta, että sen luo kaipaa maailman ääristä. Sehän olisi surullista, jos ei olisi mitään, mitä kaivata.
Pidän matkustamisesta. Pidän siitä, että voin nähdä uusia paikkoja, tavata erilaisia ihmisiä ja oppia lisää tästä maailmasta. Pidän erityisesti siitä, että pääsen näkemään monipuolista luontoa eri paikoissa, koska luonto jaksaa hämmästyttää minua jatkuvasti käsittämättömyydellään.
En pidä siitä, että työmatkoilla työpäivät venyvät ja vapaa-aika supistuu olemattomiin. Matkatessa joutuu kuitenkin yleensä aina luopumaan omasta ajastaan. Lisäksi sitä kuitenkin kaipaa usein kotiin ja rakkaidensa luo, tai että voisi jakaa kokemukset jonkun rakkaan kanssa. Työmatkoilla on usein yksinäinen olo, vaikka olisikin ihmisten ympäröimä.
Tätä nykyä voi säästyä monilta työmatkoilta järjestämällä videokokouksia. Lisäksi kuvat ja videomateriaalia kuvaavat esimerkiksi erilaisia tuotannon vaiheita niin hyvin, ettei niitä melkein tarvitse mennä katsomaan paikan päällä. Melkein.
Kasvotusten tapaamisella ja työn edistymisen näkemisellä omin silmin on kuitenkin oma paikkansa. Kasvotusten on helpompi ylläpitää hyviä yhteistyösuhteita, neuvotella ja kohdata ihmisiä. Sen merkitystä ei sovi vähätellä.
Myös muun muassa koejärjestelyjen ja tuotannon eri vaiheiden näkeminen itse avaa silmiä ja auttaa yleensä ymmärtämään koko prosessia paremmin. Se voi myös herättää sellaisia ajatuksia tai kysymyksiä, joita ei muuten olisi tullut ajatelleeksi.
Olen matkannut viime vuosina melko paljon työni vuoksi eikä tahti näytä ainakaaan laantuvan lähitulevaisuudessa. Olen kiitollinen siitä, että pääsen vierailemaan paikoissa, joissa en muuten ikinä kävisi. Yritän myös parhaani mukaan ottaa työmatkoista ilon irti, ja tehdä matkustamisesta itselleni mahdollisimman mukavaa.
Välillä olisi kuitenkin ihan kiva jäädä kotiin. Toisaalta minua myös ilahduttaa, että minulla on jotain niin arvokasta, että sen luo kaipaa maailman ääristä. Sehän olisi surullista, jos ei olisi mitään, mitä kaivata.
Kommentit
Lähetä kommentti