Kuka minä olen?

Olen jo pitkään harkinnut blogin kirjoittamista, mutta tähän mennessä itsekritiikki on aina vienyt voiton. Olen ajatellut, ettei minulla ole mitään mielenkiintoista sanottavaa, tai että muut osaavat kuitenkin sanoa samat asiat paljon paremmin. Nyt aion kuitenkin rohkaistua ja aloitan kertomalla teille hiukan itsestäni.

Olen miehikkäläläisen suurperheen nuorin vesa. Suvussani ei juuri ole korkeakoulutettuja, mutta vanhempani ovat aina kannustaneet minua opiskelemaan ja panostamaan uraan. Heitä on siis pitkälti kiittäminen, että olen nykyisessä tilanteessani.

Yläasteella ja vielä lukiossa ajattelin, että menisin opiskelemaan musiikinopettajaksi tai rupeaisin kirjailijaksi. Minua kuitenkin kannustettiin vahvasti panostamaan luonnontieteisiin, ja päädyinkin sitten lukion jälkeen Helsingin yliopistoon opiskelemaan kemiaa. Opinnot olivat erittäin mielenkiintoiset, ja pääsin jo opintojen aikana työskentelemään erilaisissa yrityksissä mielenkiintoisissa projekteissa mm. vedenpuhdistuksen ja laadunvalvonnan parissa.

Todellinen innostus löytyi kuitenkin ydinjätteistä. Kyllä, luit oikein. Niihin perehdyinkin jopa yhden väitöskirjan verran. Tänä keväänä aloitin työt Posivalla tuotekehitysinsinöörinä, ja olen työstäni aivan innoissani! Olen jo nyt päässyt soveltamaan vanhaa ja oppimaan roppakaupalla uutta. Odotan innolla, mihin kaikkialle tämä polku vielä minut vie.

Tällä taustalla aion jakaa ajatuksiani mm. työelämästä, itsensä haastamisesta ja oman polkunsa löytämisestä. Blogin nimestä huolimatta kärsimykset ovat (toivottavasti) sivuosassa. Tervetuloa mukaan tälle matkalle!