Voiko elämää suunnitella?

Tänään on tullut aika kirjoittaa hieman tämän uranaisen kärsimyksistä. Jos siis et halua lukea sellaisista, ei kannata jatkaa tämän pidemmälle.


Luulisin, että suurella osalla meistä on jonkinlainen ajatus siitä, miltä elämän pitäisi ideaalissa tapauksessa näyttää. Ehkä meidän pitäisi valmistua, mennä töihin ja siirtyä jokusen vuoden päästä haastavampiin tehtäviin. Kiivetä uraportaita yhä korkeammalle ja ostaa talo. Perustaa perhe, lomailla hienoissa paikoissa ja toivoa lapsillemme parasta mahdollista tulevaisuutta. Tällainen konventionaalinen tulevaisuuden kartta tuntuu olevan syvään juurrutettu meihin.

Kaikki eivät kuitenkaan halua elää juuri tuollaista elämää. Ja vaikka haluaisivatkin, elämä harvoin tottelee suunnitelmiamme. Urakehitys voi seurata suhdanteita, ja vaikka sitä ei aallonharjalla uskoisi, taantuma voi iskeä. Parisuhteet saattavat kariutua, ja joskus aivan käsittämättömiä käänteitä voi osua kohdalle. Uskomattoman hyviä ja käsittämättömän kamalia. Sellaisissa tilanteissa voi tuntua ylitsepääsemättömältä pettymykseltä, jos elämä ei menekään sillä tavalla kuin olisi itse toivonut. Tiedän sen ihan omasta kokemuksesta.
Olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa kaikki on muuttunut yhtäkkiä ihan muuksi, kuin mitä olisin alunperin toivonut. Olen ollut pettynyt, ja tilanteessa, jossa olen ajatellut, ettei elämällä ole enää yhtään mitään hyvää annettavaa minulle. Olen ajatellut, että minusta ei voi enää ikinä tulla yhtään mitään. Olen joskus jopa tuijottanut lähestyvää metroa, ja toivonut, että päätyisin jotenkin vahingossa sen alle.
Minua satutettiin teini-ikäisenä niin pahasti, että en oikein osannut käsitellä sitä. Pidin itseni kiireisenä opiskelemalla ahkerasti, käymällä töissä, harrastamalla urheilua ja musiikkia ja olemalla aktiivinen erilaisissa järjestöissä. Vastasin aina kaikkiin pyyntöihin myöntävästi ja hymyillen.

Minun oli lopulta pakko pysähtyä ja käydä kaikki ne vaikeat asiat läpi, kun uuvuin lukioikäisenä. Ulkopuoliset olisivat tuskin edes uskoneet sitä. Minähän kuitenkin kirjoitin ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin, tein töitä ja pääsin ilman pääsykokeita yliopistoon opiskelemaan. Mitä vikaa elämässäni olisi voinut olla? Minulla oli onneksi vahvat ja ymmärtäväiset tukiverkot kotona, ja sain tarvitsemaani apua.


Näin jälkikäteen ajatellen oli todella hyvä, että uuvuin juuri tuossa vaiheessa elämääni. Jouduin käsittelemään vaikeita asioita ja opin paljon itsestäni sekä jaksamisen rajoistani. Tiedän myös, että en enää ikinä halua olla siinä tilanteessa.

Sitten aloitin opinnot, joista innostuin aivan valtavasti. Sain siitä uutta virtaa elämääni, ja elämääni ilmestyi paljon uusia ja rakkaita ihmisiä. Menin naimisiin, valmistuin, aloitin työt ja aloin työstää väitöskirjaani. Elin juuri sellaista elämää, jota moni voisi pitää ideaalina. Ja jollain tapaa se olikin sellaista.

Kunnes eräänä kauniina lauantaiaamuna mieheni ilmoitti minulle aamukahvilla, että oli löytänyt nuoremman tytön, johon oli ihastunut, ja jonka matkaan hän sittemmin lähti. Muistan sen päivän varmasti koko loppuelämäni.

Menimme sinä päivänä mieheni veljentyttöjen syntymäpäiväjuhlille. Siellä minun piti hymyillä kauniisti, ja olla kuin kaikki olisi hyvin, koska mieheni ei vielä halunnut puhua asiasta kenellekään. Ainoa asia, jota ajattelin koko juhlien ajan (itkua pidätellen) oli, että tämä olisi viimeinen kerta, kun saisin viettää aikaa näiden rakkaiden ihmisten kanssa.
Silloin oloni oli kaikkea muuta kuin nuori ja menestynyt. 
Käsittelimme myöhemmin tekijöitä, jotka saivat hänet kohtelemaan minua, kuten teki, eikä mikään tietysti ole täysin yksioikoista. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että kykenimme sopimaan erimielisyytemme niin hyvin, että olemme yhä tänä päivänä ystäviä. Olisi ollut sääli menettää pitkäaikainen ystävä kokonaan elämästä.

Vaikka sitä ei olisi kaikkina niinä vaikeina hetkinä ehkä uskonut, olen aina noussut takaisin elämään. Kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea perheelleni ja ystävilleni, jotka ovat jaksaneet uskoa minuun ja tukea vaikeiden aikojen yli!

Olen kerta toisensa jälkeen alkanut taas uskoa, että ansaitsen elämääni hyviä asioita. Yksi erittäin tärkeä tukipilari elämässäni on rakas siskoni, joka on myös ehkä rohkein ihminen maailmassa (hänen seikkailujaan kannattaa seurata!). Hän on rohkaissut minua lukemattoman monta kertaa tavoittelemaan sellaista elämää, jota itse haluan elää (kiitos sinulle!).

Kuva: Ksenia Kylmälä Photography

Uskoisinkin, että me saamme elämässä sitä, mitä uskomme ansaitsevamme. Jos emme usko, että ansaitsemme elämäämme hyvää, keskitymme niin ankarasti elämän nurjapuoliin, että emme näe niitä hyviä mahdollisuuksia, jotka sattuvat tiellemme.

Elämä on liikkeissään kovin herkkä ja arvaamaton. Kaikkinensa se on kuitenkin mittaamattoman arvokas. Sinun ei ole pakko seurata mitään tiettyä kaavaa, jos et niin halua, vaan voit valita edetä elämässäsi ihan omaan tahtiisi. Ei ole mitään järkeä verrata elämäänsä muihin, tai johonkin ideaaliin, jota ei ole edes olemassa. Toivottavasti minun tarinani ainakin osoittaa sen, että kaikki ei todellakaan aina ole sitä, miltä näyttää.

Ja jos tänään tuntuukin siltä, että ihan kaikki menee päin helvettiä eikä missään ole mitään järkeä, se ei voi jatkua ikuisesti. Sinä et ole ansainnut yhtään mitään pahaa elämässäsi. Aivan jokainen meistä on arvokas, ja jokainen meistä ansaitsee hyviä asioita elämäänsä. Myös sinä ja minä.


Elämässä voi ja kannattaakin haaveilla, koska unelmat pitävät moottorimme liikkeessä. Tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan ei kannata tehdä. Tilanteet voivat muuttua hetkessä, ja olemme keskeneräisiä läpi elämän. Hyvä niin. Edessämme voi nimittäin aina olla vielä parempaa.

Minä olen monta kertaa ajatellut, ettei elämällä voi olla enää mitään hyvää annettavaa, Joka kerta olen kuitenkin saanut yllättyä kaikesta siitä hyvästä, mitä olen elämääni lopulta saanut.

Ole siis armollinen itseäsi kohtaan, ja anna itsellesi lupa olla onnellinen ja tavoitella hyviä asioita elämääsi. Ole rohkea. Elämä on liian arvokas hukattavaksi itsensä rankaisemiseen. Ja nosta nyt herran tähden katseesi sieltä maasta, niin saatat huomata, että sinulla on jo hyviä asioita ja mahdollisuuksia parempaan ihan nenäsi edessä.

Kommentit

Suositut tekstit